The Schism of 589: An Epic Battle Between Papacy and Emperor

Vuonna 589 Italiassa tapahtui merkittävä historiallinen käänne, joka tunnettiin nimellä “Schisman 589”. Tämä tapahtuma synnytti kiivaan teologisen ja poliittisen taistelun paavin ja Bysantin keisarin välillä.

Keski-600-luvulla Italia oli osa Itä-Rooman valtakuntaa, jota hallitsi Konstantinopolin keisari. Länsi-Roomalla ei enää ollut omaa keisaria, joten paavi Roomasta oli kirkon johtava hahmo ja tärkeä poliittinen tekijä.

Keisari Maurikios I halusi vahvistaa keskitetyn valtiohallinnon kontrollia kirkon yli. Hänen mielestään paavin autoriteetti oli liian suuri ja se saattoi uhata keisarin vallanpitokantoja. Toisaalta, paavi Gregorius I Magno uskoi paaviuden olevan itsenäinen ja että hänellä oli jumalallinen oikeus johtaa kirkkoa ilman keisarin väliintuloa.

Tämä ideologinen ristiriita kärjistyi useiden teologico-poliittisten kysymysten vuoksi:

• Papiston oikeudet: Keisari halusi määrätä pappeja ja munkkeja, kun taas paavi piti tätä omana virkamerkkinään.
• Kirkon omaisuus: Maurikios I vaati osaa kirkon omistamasta maasta ja rahasta valtion varoiksi.

Kun keisari yritti ottaa kontrolliin kirkon asioista, paavi Gregorius vastusti vahvasti. Hän kannusti papistoa olemaan tottelemattomalla ja katkaisi diplomatiset suhteet Konstantinopoliin.

Schisman 589:n seuraukset olivat merkittäviä:

• Kirkon itsenäisyys: Tapahtuma vahvisti paavin asemaa kirkon johtajana ja loi pohjan läntisen kristinuskon ja Bysantin ortodoksiseen kristinuskoon jakautumiseen.
• Poliittinen kaoos: Schisma heikensi Itä-Rooman valtakuntaa ja loi tilaa muille voimille, kuten lombardeille, jotka hyökkäämään Italiaan.

Schisman 589 on tärkeä esimerkki siitä, kuinka teologia ja politiikka ovat usein vahvasti sidoksissa toisiinsa historiassa.

Lännen kristinuskon syntymä

Taistelussa paavin ja keisarin vallanpitokantojen välillä oli myös syvempi merkitys: se merkitsi läntisen kristinuskon syntymää itsenäisenä uskontona. Paavi Gregorius I Magno oli vahva johtaja, joka kannatti kirkon eriyttämistä valtiosta. Hänen mukaansa kirkko ja keisari eivät olleet samassa asemassa, vaan paavi oli vastuussa hengellisestä johtajuudesta.

Schisman 589:n myötä läntisen kristinuskon identiteetti alkoi vahvistua erillisenä haarina ortodoksisesta kristinuskosta.

Schisma ja lombardien invaasio

Seuraavien vuosikymmenten aikana Itä-Rooman valtakunta kärsi useista vaikeuksista, ja Lombardiassa Italian pohjoisosassa oli syntynyt vahva kuningaskunta. Lähdemateriaalin perusteella lombardien kuningas Alboin näki Schisman 589:n heikkona hetkenä hyökätä Italiaan.

Keisari Maurikios I ei pystynyt puolustamaan Italian eteläosaa, ja Lombardiassa oli helpompaa vallata alueita. Kuningas Alboinin hyökkäys Italian pohjoisosaan oli merkittävä historiallinen tapahtuma, joka muutti koko Italian poliittista maisemaa.

Schisman 589 ja lombardien invaasio ovat esimerkki siitä, kuinka poliittiset ja uskonnolliset ristiriidat voivat luoda otolliset olosuhteet sotilaallisille konflikteille ja vallan vaihtumiselle.

Tasapaino vallassa

Aikakausi	Vallankäyttäjä	Tilanne
500-luvun alku	Bysantin keisari	Keskittyi Rooman valtakunnan yhdistämiseen ja kristinuskon vahvistamiseen.
589	Paavi Gregorius I Magno	Vastusti keisarin interventionismia kirkon asioissa.

Schisma 589 oli merkittävä käännekohta Italiassa ja Euroopan historiassa, jolla oli pitkäaikaiset vaikutukset sekä uskontoon että politiikkaan. Se vahvisti paavin asemaa ja loi pohjan läntisen kristinuskon eriytymiselle ortodoksiseen kristinuskoon.

Samalla Schisma 589:n aiheuttamat poliittiset turbulenssit heikensivät Itä-Rooman valtakuntaa ja antoivat lombardien kuningaskunnalle mahdollisuuden vallata suuria alueita Italiassa.